Rakkaalla lapsella on monta nimeä
Didgeridoo, Didjeridu, Didge, Yirdaki, Yidaki, Mago. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Australian aboriginaaleilla on soittimelle vielä useita muitakin nimiä. Listani kolmea viimeistä ei voinekaan käyttää yleisnimityksenä kyseiselle soittimelle, koska ovat tiettyjen alueiden, tietyntyyppisten soittimien nimityksiä. ’Didgeridoo’ onkin luultavimmin länsimaisten ihmisten luoma onomatopoeettinen nimitys, joka jäljittelee soittimen ääntä.
Kyseessä on siis soitin, jonka uskotaan olevan maailman vanhin puupuhallin. Joidenkin teorioiden mukaan aboriginaalit olisivat soittaneet didgeridoota n. 40 000 vuotta, mutta todisteita soittimen käytöstä löytyy ”vain” 2000 vuotta vanhoista kalliopiirroksista. Joka tapauksessa vanha soitin. Tässä alla olevassa videossa aboriginaali Lewis Burns esittelee Australian alkuasukkaiden alkuperäisiä rytmejä.
Kohtaaminen
Ihastuin tuohon instrumenttiin heti, kun kuulin sen äänen yhdessä elokuvassa. Elokuvan nimeä en ikävä kyllä muista, mutta muistan elävästi kuinka tuon soittimen ääni kiehtoi minua. Siinä kuului maa, vesi ja ilma – alkukantaisuus. Ensimmäiseksi selvitin, mikä ihme tuo soitin on. ”Aaah, didgeridoo!” Seuraavaksi selvitin, mistä tuon soittimen saisin hankittua. Löysin ensimmäisen didgeridooni Tukholman vanhasta kaupungista. Heti kotimatkalla, omassa laivahytissä, alkoi soittimen kokeilu. Eipä oikein onnistunut. Sain didgeridoolla aikaiseksi vain hyvin satunnaisia törähdyksiä. Tästä alkoikin pitkä matka, soittimen itseopiskelua, tutkimista ja harjoittelua. Matka jatkuu edelleen.
Ihminen ja luonto
Tuo ensimmäinen didgeridooni oli todennäköisesti kotoisin Indonesiasta ja tehty tiikkipuusta. Nuo aasialaiset kopiot soittimesta koetaan alkuperäiskansoilta varastamiseksi. Mutta toisaaalta, tuo didgeridooversio aloitti matkani tuon soittimen saloihin, sai tutustumaan Australian aboriginaalien kulttuuriin ja myöhemmin hankkimaan Australiasta aidon soittimen, jonka oli valmistanut aboriginaali-soitintekijä Narabullgun. Aito digeridoo on tehty termiittien ontoksi nakertamasta eukalyptus-puun oksasta, jonka aboriginaali on löytänyt ja valmistanut sekä koristellut soittimeksi asti. Didgeridoo on siis luonnon ja ihmisen yhteistyön kaunis tulos.

Kuva Thomas B. Pixabaystä
Nykyään minulla on yli kymmenen erilaista didgeridoota. Osan niistä olen rakentanut itse. Jokainen didgeridooistani on oma yksilönsä, erilaisin äänin ja erilaisin ominaisuuksin. Lempididgeridooni on William Thorenin kehittelemä Multidrone-didgeridoo, joka on alkuperäisestä soittimesta kehitetty versio. Tuolla didgeridoolla soitetaan tekniikalla, jolla päästään soittamaan useammalla taajuudella kuin autenttisella sukulaisellaan. Nykypäivänä didgeridoon valmistajia ja myyjiä löytyy paljon. Aitoja soittimia saa mm. eettisesti toimivalta ja aboriginaalien kulttuuria kunnioittavalta didjshop.com-sivustolta, josta minäkin aidon soittimeni hankin.
Viimeisin hankintani on Lontoosta ostamani Traveldoo Pro 2, joka nimensä mukaisesti on helposti kuljetettava, valmistettu lasikuidusta ja siitä saa useita eri variaatioita. Traveldoo Prolla voi harjoitella useita eri soittotyylejä ja siten soitin vastaa pariakymmentä erilaista didgeridoota. Äänenlaatu ei vain ole mielestäni niin hyvä kuin puisessa soittimessa.
Didgeridoon monipuolisuus ja uudet tuulet
Didgeridoosta on moneksi. Se jakaa varmasti mielipiteitä, mutta mielestäni se sopii todella moneen musiikkityyliin. Itse olen soittanut didgeridoota mm. meditatiivisissa sessioissa, haitarin ja rumpujen kanssa, rokkibändeissä sekä jopa humppia ja valsseja tanssiorkesterin kanssa. Didgeridoo voidaan yhdistää moneen nykymusiikin genreen. Sitä on käytetty mm. trance- ja teknokmusiikissa, sekä beatbox ja hip-hop -tyylinen soittotapa on nykyään hyvin suosittu. Youtubesta löytyy näihin uudempiin soittotyyleihin hienoja soiton opettajia. Heistä suosikkini ovat David Yates, Dubravko Lapaine ja aiemmin mainitsemani William Thoren. Didgeridoon soittoon pätee sama asia kuin esimerkiksi kielille: Kun niitä käytetään ja kehitetään, ne pysyvät elossa! Lopuksi hauska videopätkä nuoresta Australian aboriginaalista Sean Chooburrasta, joka hienosti kiteyttää ajatuksia vanhan yhdistämisetä uuteen.
Kuulemisiin!
Metu
Vastaa